Elämäniloinen vai elinkautinen?

Moni ystäväni haikalee opiskeluaikojen perään. Siis niiden nuoruuden opiskeluaikojen, jolloin setelit ja baarikuitit eivät viihtyneet samassa lompakossa. Tunnustan, että minulla on myös lukuisien hauskojen muistojen lisäksi muutamia sellaisia asioita, joita en vieläkään muistele pelkästään hyvällä (kuten se, että reputin melkein kaikki tentit ekana syksynä).

Jos voisin nyt lähettää itselleni kirjeen menneisyyteen, kirjoittaisin kolme kannustavaa neuvoa. Ensinnäkin kehottaisin pohtimaan asioita ”kiikkutuoliperspektiivistä”. Mikä vanhana, keinutuolissa kiikkuvana mummona enemmän kaduttaisi? Se, että tuli välillä käytyä elämänopintoretkillä vai se, että tämän vaihtoehtoisen ajankäytön seurauksena selvisi jostain kurssista läpi rimaa hipoen? Näin jälkikäteen arvioituna: en muista montaakaan tenttikirjaa mitenkään elävästi, mutta muistan kaikki retkikohteet kuin eilisen päivän.

Toiseksi kertoisin, että opiskelijaelämästä huolimatta on opiskeluvelvoitteet hoidettava. Välillä se ehkä vaatii äärimmäisiä toimenpiteitä, kuten taksikyytiä laivasatamasta luennolle, rasiallisen pastilleja ennen saksan keskustelutuntia tai kolme pannullista tenttikahvia yön hiljaisina tunteina.

Kolmanneksi kehottaisin ottamaan huomioon maapallomme pienuuden. Jokainen tapahtuma ja kohtaaminen rakentaa tulevaisuutta, asioita ei siis ole suotavaa sössiä eikä siltoja poltella. En olisi nimittäin ikinä uskonut esimerkiksi sitä, että päädyn lopulta ex-opettajani kollegaksi.

Valmistuessani ensimmäisestä tutkinnostani vannoin, että en enää ikinä opiskele. Pystyin pitämään päätökseni melkein 12 vuotta. Aikuisopiskelu ei valitettavasti ollut enää ihan yhtä hohdokasta. Ei tenttikaljoja, ei laivareissuja – ainoastaan kahvipannu oli edelleen keinovalikoimassa.

Tässä asiassa me vanhemmat tieteenharjoittajat saisimme ottaa oppia nuoremmista. Olisipa nimittäin kiva siellä kiikkutuolissa muistella haikeudella myös toista ja kolmatta tutkinto-opiskelua ja etsiä vanhoja opiskelukavereita senaikuisista feisbuukeista. Voimme siis tehdä opiskelusta elämäniloista tai elinkautista, kumman sinä valitset?

 

(Teksti on julkaistu alunperin Metropolian liiketalouden opiskelijoiden Liito-lehdessä.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s